Syyslukukausi 2022 on vihdoin alkanut, mikä tarkoittaa myös sitä, että Kopulan uudet fuksit ovat saapuneet! Fuksit aloittivat opintonsa hieman aikaisemmin kuin muut orientaatioviikon merkeissä. Nyt saamme kuulla tuutorivastaava Sannin reportaasin fuksiviikosta, ja tämän jälkeen pääsemme myös tutustumaan hieman tarkemmin yhteen fukseistamme!
Kopulan fuksien orientaatioviikko käynnistyi maanantaina 22.8. ryhmäytymisellä ja kampuskierroksella. Hauskoissa ryhmäytymistuokioissa fuksit pääsivät jo hieman tutustumaan toisiinsa ja esimerkiksi keskustelemaan mielipiteistään tuutoreiden esittämiin aiheisiin. Tuutorit kierrättivät fukseja pienissä ryhmissä keskustakampuksella, minkä jälkeen suunnattiin Teerenpeliin jatkamaan tutustumista.
Tiistaina oli suomen kielen opintosuunnan tervetulotilaisuus, jossa henkilökunta esittäytyi ja fuksit saivat tärkeää tietoa esimerkiksi kandi- ja maisterivaiheiden tutkintorakenteista sekä opintojen ohjauksesta. Lisäksi tuutorit esittäytyivät ja jakoivat omia kokemuksiaan suomen kielen opinnoista. Tilaisuudessa tutustuttiin ja ryhmäydyttiin pienryhmäkeskustelujen kautta. Myöhemmin päivällä fuksit osallistuivat pienissä ryhmissä kampussuunnistukseen, minkä jälkeen heille järjestettiin etänä lukkarihelppi kurssi-ilmoittautumisten tueksi.
Keskiviikkona fuksit osallistuivat etänä kielten tutkinto-ohjelman tervetulotilaisuuteen ja pääsivät myöhemmin päivällä kiertämään yliopiston palvelumessuja keskustakampuksella. Messuja kierrettiin tuutoreiden johdattamissa pienryhmissä, ja fuksit saivat tietoa esimerkiksi yliopiston ohjauspalveluista ja SportUnista. Päivä jatkui yhteisellä lounaalla, ja osa fukseista jäi istumaan iltaa tuutoreiden kanssa Telakalle.
Fuksit pääsivät sovittamaan haalareita torstaina, kun tuutorit järjestivät ainejärjestötilassa haalarisovituksen. Tarjolla oli myös ravitsevaa aamupalaa eli karjalanpiirakoita ja hedelmiä. Tästä jatkettiin kaupunkikierrokselle, jolla fukseille esiteltiin hieman Tamperetta keskustan tuntumassa. Kierros päättyi keskustorille, missä fuksit ja tuutorit söivät yhdessä lounasta ravintola Frenckellissä. Myöhemmin illalla etkoiltiin ennen Kolmio-bileitä, joille osa fukseista ja tuutoreista suuntasi yön pimetessä.
Fuksit ja tuutorit perinteisellä kaupunkikierroksella.
Perjantaina tuutorit järjestivät fukseille parin tunnin mittaisen kyselytuokion. Fuksit olivat saaneet orientaatioviikolla lähettää anonyymejä kysymyksiä koskien esimerkiksi tulevia opintoja, sivuaineita sekä ainejärjestötoimintaa. Kysymyksiin olivat tilaisuudessa vastaamassa tuutorit sekä suomen kielen lehtori ja ohjausvastaava. Fuksit esittivät myös tilaisuudessa aktiivisesti kysymyksiä, ja yhdessä pohdittiin muun muassa sitä, missä vaiheessa tiettyjä opintoja kannattaa suorittaa. Orientaatioviikko huipentui sunnuntaina retkeen Pyynikille! Aluksi fuksit ja tuutorit kokoontuivat keskustorilla, minkä jälkeen he suunnistivat yhdessä Pyynikin näkötornin munkkikahvilaan. Munkkikahvien jälkeen palattiin takaisin keskustaan kivoja maisemareittejä pitkin.
Kirjoittaja: Sanni Lindholm
Fuksi-Emmin kuulumiset
Miksi hait opiskelemaan suomen kieltä?
Oon aina halunnut opiskelemaan Tampereelle, koska Tampere on niin ihana kaupunki. Luova kirjottaminen ja äidinkieli on aina ollut lähellä sydäntä, jonka takia halusin opiskella jotain niihin liittyvää. Kirjallisuus ei kuitenkaan ole oma juttu, vaikka tykkäänkin lukea. Sen takia päädyin hakemaan journalismiin ja suomen kieleen, joista pääsin opiskelemaan suomen kieltä.
Miten orientaatioviikko meni ja mikä oli hauskinta orientaatioviikossa?
Orientaatioviikko oli todella mukava ja informatiivinen. Kaikki tärkein kerrottiin, mutta semmoisella tahdilla, että asiat myös jäi mieleen. Mukavinta oli yhdessä oleminen ja reissu Pyynikille. Orientaatioviikon aikana ohjelmaa oli laidasta laitaan ja varmasti kaikille löytyi mukavaa tekemistä.
Mitä odotat eniten fuksivuodelta?
Eniten odotan kaikkia mielenkiintoisia luentoja, hauskoja tapahtumia ja haalareita. Odotan myös uusiin ihmisiin ja uuteen kaupunkiin tutustumista.
Kiitos Sannille tapahtumareportaasista, ja tervetuloa Kopulaan Emmi sekä kaikki muut Kopulan fuksit! Teillä on edessä huikea vuosi!
Fiilistellään vielä kerran Kopulan menneitä tapahtumia, sillä Iiris on jälleen täällä tapahtumareportaasin kanssa! Tällä kertaa hän kertoo meille ÄÄPULA-tapahtumasta, jonka Kopula järjesti yhdessä logopedian ainejärjestö Äänen kanssa 12.4.2022. Ensi syksynä on luvassa varmasti yhtä hauskoja tapahtumia!
Logopedian ja suomen opiskelijoiden yhteinen odotus päättyy vihdoinkin, sillä Ääpula on täällä tänään! Viikko on kulunut raivokkaasta lumimyräkästä, joka toi valkoisen takatalven Tampereelle, mutta nyt aurinko häikäisee väkijoukkoa, joka laumana odottaa Hämeenkadulla Heidi’s Bier Barin oven edessä kellon lyömistä kuusi. Ja pian kello lyö, ja siniset ja turkoosit haalarit sukeltavat värivaloihin. Seuraamme ääntä (pun intended) ja kiipeämme yläkertaan.
Ääpulan ovat alun perin suunnitelleet edellisen vuoden tapahtumavastaavat, sillä tätä iltaa piti viettää jo viime syksynä. Tapahtuman suosio kuitenkin yllätti järjestäjät, ja tilanpuutteen vuoksi Ääpula siirrettiin seuraavaan kevääseen. Nyt tästä illanvietossa ovat vastuussa uusien hallituksien tapsat, jotka seisovat rivissä karaokekorokkeella ja toivottavat molemmat ainejärjestöt tervetulleiksi Äänen ja Kopulan yhteiseen illanviettoon.
Paikalla on kolmisenkymmentä henkeä, jotka juttelevat, tutustuvat, hakeutuvat pöytiin ja hakevat siinä välissä itselleen juotavaa baaritiskiltä. Vissyä, kokista, olutta… Sekä Äänen että Kopulan tapahtumavastaavat ovat kirjoittaneet vastakkaiselle ainejärjestölle tietovisakysymyksiä omasta alastaan, ja niiden avulla kisaillaan leikkimielisesti joukkueiden tietämyksestä. Voittajat julistetaan, ja he saavat ilmaiset haalarimerkit palkinnoksi. Haalarimerkkejä on tässä tapahtumassa myös myynnissä ihan jokaiselle osallistujalle.
Ilta etenee, kuulumisia vaihdetaan, uusia tuttuja löydetään. Tiskillä on vino pino lautapelejä, joita jotkut hakevat pelatakseen niitä. Musiikki pauhaa, mutta onneksi juhlapaikkamme vieressä on rauhallisempi tila, johon korviaan voi halutessaan mennä lepuuttamaan. Beer pong -pöytäkin houkuttelee pelaajia ympärilleen. Jotkut intoutuvat laulamaan karaokea.
Vähitellen väki vähenee. Työaamut ja muut menot houkuttelevat opiskelijat koteihinsa nukkumaan, vaikka osa jääkin juhlimaan yöhön asti. Kiitos Kopula, kiitos Ääni! Nämä kaksi Tampereen pientä ainejärjestöä ovat yhdessä aivan lyömätön pari.
Kun kevät alkaa olla lopuillaan, on hyvä aika muistella Kopulan historiallisia tekoja, joista yksi on kaksi Osma-voittoa putkeen. 25.–27.3.2022 matkasimme noin 30 kopulalaisen voimin Jyväskylään, jossa Sane ry oli järjestänyt historiateemaisen Osman nimeltä Jo muinaiset osmalaiset.
Perinteisen Osma-aikataulun mukaisesti perjantaina opimme uusia asioita luentojen avulla ja illalla tutustuimme uusiin ihmisiin illanvieton merkeissä. Hyvä alku viikonlopulle ja Osma-fiiliksen nostattamiselle!
Lauantaina oli tietenkin vuorossa turnaus, johon olimme varustautuneet muun muassa kahden epävireisen ukulelen kanssa. Teemanamme oli asiat, joissa Tampere on ollut ensimmäinen, kuten esimerkiksi ensimmäinen kävelevä metsäkone ja ensimmäinen pohjoismaiden sytytetty sähkövalo. Seitsemän rastin verran kiipesimme ylös ja alas Jyväskylän mäkiä. Turnaus kävi treenistä, mutta hauskaa oli!
Illalla oli vuorossa tietenkin sitsit, joissa pääsimme taas laulamaan (ja huutamaan) äänemme käheiksi. Hyvien laulujen ja pitsan lisäksi sitsit kruunasi se, että Kopula julistettiin jo toista kertaa putkeen voittajaksi! Sitsien jatkoilla juhlimme voittoamme samalla tavalla kuin aiempaa voittoamme Joensuussa: myöhään yöhön.
Kopula juhlimassa Osma-voittoaan lavalla.
Sunnuntaina brunssin jälkeen olikin jo kotiinlähdön aika. Hyvillä mielin lähdimme pokaali kainalossa kotiin huipun viikonlopun jälkeen. Osma oli taas kerran fennistin parasta aikaa. Kiitos Sane ry:lle järjestämisestä, ja nähdään syksyllä Tampereella!
Kopula kävi pari viikkoa sitten kulttuurivastaava Iiriksen johdolla Tampereen ylioppilasteatterissa katsomassa Väkivaltakunta-nimisen näytelmän. Iiris on kirjoittanut teatterikäynnistä kiinnostavan tapahtumareportaasin, jossa hän kuvailee sekä itse näytelmää että teatterissa vallinnutta tunnelmaa. Nyt Suomi-ilmiön lukijatkin saavat hetken nauttia kulttuurista lukiessaan Iiriksen mietteitä!
Illansuussa, palmusunnuntaina 2022, kymmenen suomenopiskelijaa tapaa toisensa Tampereen Ylioppilasteatterin aulassa. Kopulan kulttuurivastaava on järjestänyt kopulalaisille mahdollisuuden lähteä yhdessä katsomaan Väkivaltakunta-nimistä produktiota, ja mukana ovat myös yksi saksalainen vaihto-opiskelija sekä translalainen sivuaineilija. Jykevät rautaportit on avattu, ja maan alle vievässä portaikossa on hämärää, mutta teatterin aulassa tunnelma on kotoisa ja nojatuolit pehmeät.
Ennen näytöksen alkua näytelmän tuottaja välittää ohjaajan antamat katseluohjeet, joissa kehotetaan kokemaan teos paitsi silmillä ja korvilla, myös kaikilla muilla aisteilla. Tämän lisäksi annetaan katsojalle huojentava vinkki, ettei kaikkea lavalla tapahtuvaa tarvitse ymmärtää. Tarkoitus on vain seurata ja nauttia taiteesta.
Teos kestää väliaikoineen puolitoista tuntia ja onkin melko kokeileva ja monitulkintainen, useasta pienestä sivujuonesta koostuva kokonaisuus. Teatterin porukan itsensä mukaan se kuvaa yhteiskuntaa, joka kyllästyy ”politiikan hitaisiin väyliin ja kaoottiseen väkivaltaan ympäri maailmaa”, ja jonkinlaista turhautumista ja suuria tunteita näyttämöllä nähdäänkin.
Katsomo ei ole täynnä, mutta ei se ole tyhjäkään. Me kaikki Kopulan mukana tulleet istumme nousevan katsomon perällä, mutta aivan eturivissä istuva kaksikko pääsee pienessä tilassa melkein osaksi näyttämön tapahtumia. Kaikki ovat saapuneet tänne eri lähtökohdista. Toisille tämä on yksi teatterikokemus monien joukossa, osa ei ole käynyt teattereissa juurikaan. Tulkinnalle on tilaa moneen suuntaan, ja näytöksen jälkeen juttelemmekin siitä, ettei tulkinta voi koskaan olla väärä.
Näytös loppuu puoli yhdeksältä, ja runsaiden aplodien jälkeen näyttelijät tulevat moikkailemaan yleisössä istuneita tuttujaan. Tila tuntuu henkilökohtaiselta ja aidolta, väliajalla tyhjennetyt mocktail-tölkit voi viedä baarin tuttavalliselle henkilökunnalle suoraan. Miten hienoja asioita me nuoret ihmiset pystymmekään tekemään.
Tämä ei takuulla jää viimeiseksi kerraksi, jona Kopula lähtee teatteriin.
Suomi-ilmiöllä on ilo ja kunnia esitellä Kopulan tuutorit lukuvuodelle 2022–2023! Jokainen tuutori on kirjoittanut itsestään lyhyen esittelytekstin vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
1. Kuka olet? Mistä tulet? Mitä teet vapaa-ajallasi?
2. Mikä on parasta suomen kielen opiskelussa? Entä koko yliopistoelämässä?
3. Kerro vielä terveiset tuleville fukseille!
Moikku! Mie oon Aino, kopulalaisille tuttavallisemmin Lyijy, ja oon neljännen vuoden opiskelija. Mie oon kotoisin Lappeenrannasta ja toimin Kopulassa tuutorivastaavana. Vapaa-ajalla mie luen paljon, neulon paljon ja lenkkeilen vähän. Tykkään hyvästä ruoasta ja pitkistä yöunista.
Suomen kielen opiskelussa parasta on itse opiskelu. Oon tiedonjanoinen ja utelias tyyppi, ja suomen kielen kursseilla tulee aina opittua jotain uutta ja siistiä kielestä. Erityisen paljon miuta kiinnostaa murteet ja puhekieli, ja näistä aiheista juttelen paljon opiskelukavereiden kanssa myös vapaa-ajalla. Yliopistoelämässä parasta on opiskelijuus. Tää elämänvaihe on jännä harmaa alue, jossa yhtäältä voi olla vakavasti otettava aikuinen mutta toisaalta myös häröillä opiskelijatapahtumissa kavereiden kanssa välillä vähän hölmöiltäkin tuntuvien juttujen parissa.
Älkää säikähtäkö, jos yliopistoelämä tuntuu aluksi vieraalta tai vaikealta. Opintojen alkuvaiheissa kaikki on vähän epäselvää, mutta lupaan, että kuviot selkiytyvät ajan kanssa. Myö autetaan teitä kaikessa!
Moi! Mä oon Sanni, toinen Kopulan tuutorivastaavista. Opiskeluelämää ja Tampereella asustelua mulla tulee syksyllä täyteen neljä vuotta. Vaikka Nummela-identiteettini on huolestuttavankin vahva, oon oikeesti kotoisin toisesta Vihdin pikkukylästä, Ojakkalasta. Vietän vapaa-aikaani yleensä kavereiden kanssa hengaillen, ulkoillen ja sarjoja katsellen.
Parasta suomen kielen opiskelussa on meidän rakkaasta kielestä innostuminen ja uuden oivaltaminen. Myös alan monipuolisuus viehättää, sillä kieliasiantuntijuus avaa mahdollisuuksia monelle erilaiselle urapolulle. Ja onhan suomen kielen opiskelijat ihan huikeeta porukkaa!
On ihan ok olla hukassa yliopistoelämän, suomen kielen ja alavalinnan kanssa. Me odotetaan teitä syksyllä valmiina auttamaan ja tukemaan kaikessa! Tule sellaisena kuin olet 😊
Moi! Mä oon Erica ja oon opiskellut nyt vuoden suomen kieltä. Muutin pari vuotta sitten ilman järkevää syytä Vantaalta Tampereelle ja oon edelleen ihan turisti. Sen verran oon jo oppinut, että Tampere on superihana kaupunki! Vietän vapaa-aikani mitä eksoottisimpien harrastusten parissa. Niihin kuuluu esimerkiksi ohjaskelkkailu ja vapaapalokunta. Ties vaikka kohta keksin ruveta mäkihyppäämään…
Parasta suomen kielen opiskelussa on aiheesta aidosti kiinnostunut opiskelijaporukka. Missään muissa porukoissa ei innostuta laiva-sanan semantiikasta puheenaiheena. Yliopistoelämässä ylipäätään parasta on kaikenlaisten opiskelijatapahtumien runsaus!
Terkut uusille fukseille: Onnea opiskelupaikasta ja lämpimästi tervetuloa! Fuksivuodesta saa eniten irti lähtemällä kaikkeen mukaan avoimin mielin. Jos joku juttu askarruttaa, me autetaan varmasti.
Heippa hei! Mun nimi on Iiris, mä oon Hämeenlinnasta kotoisin ja muuttanut Tampereen Kalevaan syksyllä 2021. Opiskelen suomea nyt ekaa vuotta ja toimin Kopulan hallituksessa (kulttuuri)tapahtumavastaavana, ja tän lisäksi oon myös Kopulan ympäristövastaava. Vapaa-aikaa mulla on tapana ottaa joskus vähän enemmänkin kun olis varaa, ja siinä sitten jää opiskelu viimetippaan. Tykkään tehdä kaikkea luovaa, nauttia taiteen eri muodoista ja hyvästä ruuasta, keskustella ja fiilistellä.
Suomen kielen opiskelussa on parasta se, kun oppii tuntemaan omaa puhettaan ja suhdettaan tähän kieleen. Äkkiä omasta tavasta puhua saattaa tulla itelle yllättävän iso osa identiteettiä. Koko yliopistoelämässä parasta on yhteisöllisyys, lämmin tunnelma, arvostus toisia ja tieteen tekemistä kohtaan ja loputtomat mahdollisuudet tulevaisuuden suhteen. Ja tapahtumat tietysti myös!
Paljon onnea jokaikiselle teistä fukseista, te ootte päässeet ihan mahtavalle alalle ja ihan uskomattomaan ainejärjestöön! Lämpimästi tervetuloa ja paljon tsemppiä ja intoa kaiken uuden oppimiseen! Mulla on yks neuvo: kysykää, kysykää, kysykää. Kaikkea saa kysyä, kaiken oppii kyllä. Ja älkää turhaan jännittäkö, koska jokaiselle uudelle jäsenelle löytyy paikka Kopulasta.
Moikka! Mä oon Sofia, ekan vuoden suomen kielen opiskelija ja Kopulan viestintävastaava. Oon kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Jalasjärveltä (joka on nykyään osa Kurikan kaupunkia). Vapaa-ajalla tykkään liikkua, neuloa, soittaa ukulelea ja valokuvata.
Suomen kielen opiskelussa parasta on oppia uusia asioita tästä kielestä. Tässä oppii myös tarkastelemaan kieltä ihan erilaisesta näkökulmasta kuin aikaisemmin! Tällä hetkellä oon kiinnostunut eniten suomen kielen historiasta ja sukukielistä. Yliopistoelämässä parasta on ehdottomasti yhteisöllisyys ja uusiin ihmisiin tutustuminen.
Onnittelut opiskelupaikasta ja tervetuloa Kopulaan! Aloittakaa opinnot avoimella mielellä ja lähtekää rohkeasti itseä kiinnostaviin juttuihin mukaan. Muistakaa silti myös levätä, ettette kuormitu liikaa. Me ollaan teidän apuna kaikessa!
Moro! Oon Tytti, neljännen vuoden suomenopiskelija. Alun perin oon kotoisin Raumalta, ja sieltä muutin tänne Tampereelle kesällä 2018. Vapaa-aika kuluu muun muassa erilaisten järjestöhommien parissa – tätä kirjoittaessani oon mukana neljän eri järjestön toiminnassa. Lisäksi mulle mieluista puuhaa on erilaisissa tapahtumissa ja illanistujaisissa pyöriminen, huonon tosi-tv:n seuraaminen, musiikin kuuntelu ja iltakävelyt.
Suomen kielen opiskelussa parasta on meidän ihana ainejärjestö! Kopulassa on ihan huippua porukkaa, jonka kanssa jakaa yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja keskustelunaiheita. ❤ Koko yliopistoelämässä parasta on opiskelijaelämä, josta saa nauttia juuri sen verran kun itseä huvittaa. Tampereen aktiivinen opiskelijaelämä ja -yhteisö pitää huolen siitä, että omannäköistä tekemistä löytyy takuulla.
Lähtekää rohkeasti mukaan uusiin juttuihin, älkääkä epäröikö pyytää apua tarvittaessa! Kliseisesti totean, että tyhmiä kysymyksiä ei ole.
Moiii! Mä oon Venla ja opiskelen nyt ensimmäistä vuotta suomen kieltä. Mä oon alun perin kotoisin Salosta, Varsinais-Suomesta, mutta Pirkanmaa ja Tampere erityisesti ovat aina vetäneet mua puoleensa. Muutinkin vuonna 2017 ensin Kangasalle ja sieltä myöhemmin Tampereelle. Vapaa-ajalla mä tykkään syödä (mieluiten ulkona, en jaksa ite kokata), katsoa koukuttavia tosi-tv-sarjoja (katoin esim. 20 kautta Kardashianeita silloin kun mun piti lukea suomen kielen pääsykokeisiin) ja hengata kavereiden ja mun kissan kanssa.
Suomen kielen opiskelussa on parasta se, miten paljon uutta tästä kielestä voikaan oppia. Rakastan varsinkin murteita ja niiden tutkimista ja pohtimista. Myös meidän ainejärjestö Kopula on yks parhaita puolia suomen opiskelussa! Yliopistoelämässä tykkään siitä, että saa aika vapaasti suunnitella, mitä kursseja opiskelee milloinkin, ja ylipäätään vapaus ja itsenäisyys opiskeluissa on kivaa. Myös niin Kopulan omat kuin poikkitieteellisetkin tapahtumat on parhautta!
Kaikki uudet asiat tuntuu varmasti alkuun sekavalta ja vaikealtakin, mutta me autetaan teitä kaikessa! Tutustukaa rohkeasti uusiin ihmisiin ja kysykää apua tarvittaessa. Ikinä ei tarvitse jäädä yksin ❤
Moikkuuu! Mä oon Sonja, ja tällä hetkellä olen kolmannen vuoden opiskelija. Myös minä olen kotoisin Nummelasta, mutta Tampereella on tullut asuttua nyt kolmisen vuotta! Musta usein tuntuu, ettei mulla ole oikein vapaa-aikaa, kun tykkään täyttää kalenteriani kaikilla järjestöhommilla, projekteilla, töillä ja tehtävillä. Oon aika aktiivinen tyyppi, mutta vastapainoksi myös lepään kävellessäni luonnossa, hengaan kavereiden kanssa ja nautin hyvistä ruuista ja viineistä. Kopulassa olen haalarimerkki- ja oheistuotevastaava sekä Osma-vastaava! Mun hihaa voi nykäistä, kun haalarit ovat liian tyhjiä tai kun syksyllä on liikaa aikaa ja haluaa tulla mukaan järjestämään mieletöntä opiskelijatapahtumaa!
Parasta suomen kielen opiskelussa on se, miten monipuolinen tää ala on! Kaikilla on se oma juttu, mistä on kiinnostunut. Lisäksi opiskelijaelämässä parasta on se, miten yhteisöllistä tää on. Kuten Lyijykin sanoi, parasta on se, miten samalla ollaan niin vastuullisia aikuisia, mutta samalla voi vielä rauhassa häröilläkin. Meidän ainejärjestömme Kopula on ihan paras ❤
Onnea opiskelupaikasta ja tervetuloa! Aina on ok olla hukassa (mä oon välillä vieläkin). Me olemme täällä teitä varten, joten ikinä ei tarvitse jäädä yksin!
Moikkelis moi! Mä oon Suvi ja oon ensimmäisen vuoden suomen kielen opiskelija. Oon kotoisin Punkalaitumelta (jos se ei sano sulle yhtään mitään, älä huoli, et oo ainoo), mutta nyt mä asun täällä Tampereella. Mä tykkään lukee, kokata ja kattoo suomalaisia sarjoja Yle Areenasta.
Suomen kielen opiskelussa parasta on ahmia aina vaan lisää tietoa tästä meiän ihanasta kielestä. Parasta on myös totta kai meitin ihana ainejärjestö eli Kopula! Koko yliopistoelämässä parasta on mun mielestä yhteisöllisyys ja sellanen tietynlainen vapaus asioissa.
Me tiedetään, että alkuun kaikki voi tuntua tosi sekavalta, mutta älkää stressatko! Vaikka nyt tuntus siltä, ettei ymmärrä mistään vielä mitään, niin kaikki kyllä selviää! Tulkaa vaan rohkeesti kaikkeen mukaan! ❤
Helloooooo :–) Oon Viivi ja opiskelen suomea nyt kolmatta vuotta! Oon syntynyt täällä Tampereella, enkä koskaan oo ollut kolmea viikkoa pidempään poissa täältä. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin, taiteilla siis ihan kaikenlaista ja keskustella kurkun kilohinnasta. Rakastan lehmiä ja bussissa istumista.
Yliopistoelämässä ehdottomasti parasta on opiskelijariennot ja kaikki ihmiset, joihin on tullut tutustuttua tässä muutaman vuoden aikana!! Mun suosikkitapahtuma on kahdesti vuodessa järjestettävä Osma, jossa pääsee tutustumaan kanssafennisteihin ympäri Suomen :’) Itse opiskelussa parasta on jo muidenkin kuuluttama monipuolisuus: valtava osa meidän maailmankuvasta perustuu kieleen, ja kieli on kytköksissä kaikkeen mitä me tehdään.
Ootan innolla teidän näkemistä!! Tampere on ihana kaupunki ja Kopula mainio ainejärjestö, ja jokainen löytää taatusti jotain mistä pitää. Toistan nyt vaan edellisiä neuvoja mutta: älkää huolehtiko mistään, vaan nauttikaa kesästä ja fuksisyksystä täysin mitoin. Ollaan teitä varten täällä ❤
kopulanblogi.wordpress.com 